Vuosiloma: kertyykö 2 vai 2,5 päivää kuukaudessa? Työnantajan opas

Vuosiloma on suomalaiselle pk-työnantajalle harvinaisen tarkkaan säännelty asia: kertymä, palkanlaskenta, ajankohta ja kirjanpito tulevat kaikki yhdestä laista, vuosilomalaista 18.3.2005/162. Laki on lisäksi puolipakottava — 3 §:n mukaan sopimus, jolla vähennetään työntekijälle lain mukaan kuuluvia etuja, on mitätön, jollei laista muuta johdu. Käytännössä virheet eivät siis jää sopimuksen taakse piiloon. Tämä opas käy läpi ne kohdat, joissa pk-yritykset useimmin kompastuvat: kaksi vaihtoehtoista kertymäsääntöä, 2 ja 2,5 arkipäivän raja, lomapalkan kolme eri laskentatapaa, lomarahan todellinen oikeusperusta ja lomakorvaus työsuhteen päättyessä.

TL;DR

• Lomanmääräytymisvuosi on 1.4.–31.3., ei kalenterivuosi (4 § kohta 1).
• Kertymä on 2,5 arkipäivää täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, mutta 2 arkipäivää, jos työsuhde on 31.3. mennessä jatkunut yhdenjaksoisesti alle vuoden (5 § 1 mom.).
• Täysi lomanmääräytymiskuukausi syntyy 14 työssäolopäivästä; 35 työtunnin sääntö korvaa sen vain, jos sopimuksen mukaiset työpäivät ovat niin harvassa, ettei 14 päivää täyty (6 §).
• Lomapalkka lasketaan kolmella eri tavalla: viikko-/kuukausipalkka (10 §), keskipäiväpalkka × kerroin (11 §) tai prosenttiperusteinen 9 % / 11,5 % (12 §).
• Lomaraha ei ole lakisääteinen. Se on työehtosopimuksissa sovittu lisä (tyosuojelu.fi).
• Työsuhteen päättyessä vähintään vuoden jatkunut työsuhde tuottaa lomakorvausta 2,5 päivän vauhdilla kuluvan lomanmääräytymisvuoden alusta, ja lomapäivän palkan jakaja on kuukausipalkkaisilla 25 (17 §).
• 24 arkipäivää on annettava kesälomakaudella 2.5.–30.9., loppuosa viimeistään seuraavan lomakauden alkuun mennessä (20 § 2 mom.).

Vuosilomalain kertymäsääntöjen soveltaminen omaan tapaukseen on nopeinta laskurilla: vuosilomalaskuri kertoo, kumpi sääntö ja kumpi kertymä koskee tiettyä työntekijää.

Mikä on lomanmääräytymisvuosi ja miksi se ei ole kalenterivuosi?

Vuosilomalain 4 §:n kohta 1 määrittelee lomanmääräytymisvuoden sanatarkasti: “1 päivän huhtikuuta ja 31 päivän maaliskuuta välistä aikaa nämä päivät mukaan luettuina”. Sama pykälä määrittelee lomakauden ajaksi “2 päivän toukokuuta ja 30 päivän syyskuuta välistä aikaa nämä päivät mukaan luettuina”.

Sama pykälä ratkaisee myös lauantaikysymyksen. Arkipäivällä tarkoitetaan “muita viikonpäiviä kuin sunnuntaita, kirkollisia juhlapäiviä, itsenäisyyspäivää, jouluaattoa, juhannusaattoa, pääsiäislauantaita ja vapunpäivää”. Lauantai on siis arkipäivä ja kuluttaa lomapäivän — myös silloin, kun työntekijä ei tee lauantaitöitä. Yhden viikon loma kuluttaa kuusi lomapäivää, joten 30 arkipäivää vastaa täsmälleen viittä viikkoa. Työsuojeluviranomainen on vahvistanut saman vuosilomaa koskevassa kysymys-vastausaineistossaan.

Miksi tämä on tärkeää juuri pk-yritykselle? Koska kalenterivuosipohjainen lomaseuranta — tyypillisesti Excel, jossa saldo nollataan tammikuussa — sijoittaa väärin sekä 2 ja 2,5 päivän rajan että 9 ja 11,5 prosentin rajan. Kumpikin niistä mitataan lomanmääräytymisvuoden päättymishetkellä, ei vuodenvaihteessa.

Kertyykö 2 vai 2,5 arkipäivää kuukaudessa?

5 §:n 1 momentti sanoo asian suoraan: “Työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut yhdenjaksoisesti alle vuoden, työntekijällä on kuitenkin oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Loman pituutta laskettaessa päivän osa pyöristetään täyteen lomapäivään.”

Kaksi asiaa kannattaa lukea tarkkaan.

Raja on 31.3., ei työntekijän vuosipäivä. Työsuhteen keston mittaus tehdään lomanmääräytymisvuoden päättyessä. Syyskuussa 2026 aloittanut työntekijä ei ole 31.3.2027 ollut talossa vuotta, joten koko lomanmääräytymisvuosi 2026–2027 kertyy kahden päivän vauhdilla. Vasta kaudella 2027–2028 kertymä on 2,5 päivää.

Pyöristys menee ylöspäin. Päivän osa pyöristetään täyteen lomapäivään, eli lain sanamuoto on työntekijän hyväksi.

Käytännön kokonaisluvut ovat siis 12 × 2 = 24 arkipäivää (neljä viikkoa) ensimmäisellä täydellä kertymäkaudella ja 12 × 2,5 = 30 arkipäivää (viisi viikkoa) sen jälkeen.

5 §:n 2 ja 3 momentti täsmentävät yhdenjaksoisuutta: kertymän jatkuvuus säilyy, kun työntekijä siirtyy saman määräysvallan piirissä olevan työnantajan palvelukseen omistuksen, sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella. Sen sijaan asevelvollisuus-, naisten vapaaehtoinen asepalvelus- ja siviilipalvelusaikaa ei lasketa yhdenjaksoisuusaikaan.

Kummalla säännöllä lomaa kertyy: 14 päivän vai 35 tunnin?

Tämä on vuosilomalain yleisimmin väärin sovellettu kohta, ja virheen syy on melkein aina sama: sääntöä valitaan osa-aikaisuuden perusteella, kun laki valitsee sen sopimuksen mukaisten työpäivien perusteella.

14 päivän sääntö on pääsääntö. 6 §:n 1 momentti: “Täytenä lomanmääräytymiskuukautena pidetään kalenterikuukautta, jolloin työntekijälle on kertynyt vähintään 14 työssäolopäivää tai 7 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua työssäolon veroista päivää.”

35 tunnin sääntö on poikkeus, ja sen soveltamisala on rajattu tarkasti. 6 §:n 2 momentti: “Jos työntekijä on sopimuksen mukaisesti työssä niin harvoina päivinä, että hänelle ei tästä syystä kerry ainoatakaan 14 työssäolopäivää sisältävää kalenterikuukautta tai vain osa kalenterikuukausista sisältää 14 työssäolopäivää, täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijälle on kertynyt vähintään 35 työtuntia tai 7 §:ssä tarkoitettua työssäolon veroista tuntia.”

Testi on siis sopimuksen mukainen työpäivien lukumäärä, ei kokoaikaisuus. Viittä lyhyttä päivää viikossa tekevä osa-aikainen kuuluu edelleen 14 päivän säännön piiriin. Kahta tai kolmea päivää viikossa tekevä kuuluu 35 tunnin säännön piiriin. Säännöt ovat vaihtoehtoisia — samaan kuukauteen niitä ei sovelleta koskaan rinnakkain.

Kolmas tilanne: kumpikaan raja ei täyty. 8 §:n 1 momentti koskee työntekijää, joka “sopimuksen mukaan tekee kaikkina kalenterikuukausina työtä alle 14 päivää tai 35 tuntia”. Hänelle ei kerry vuosilomaa lainkaan, mutta hänellä on halutessaan oikeus kahteen arkipäivään palkatonta vapaata kultakin työsuhteen kalenterikuukaudelta, ja vapaa korvataan lomakorvauksena 16 §:n ja 19 §:n mukaan.

Kertymäsäännöt yhdessä taulukossa

Laskurissa samat säännöt on ketjutettu valmiiksi: vuosilomalaskuri.

Mikä aika on työssäolon veroista?

Täysi lomanmääräytymiskuukausi ei vaadi läsnäoloa. 7 § luettelee poissaolot, jotka lasketaan työssäolon veroiseksi ajaksi — ja useimmilla niistä on enimmäisraja, jonka ylitys on tavallinen virhe pitkissä poissaoloissa.

7 §:n 1 momentin mukaan poissaolo, jolta työnantaja on lain mukaan velvollinen maksamaan palkkaa, on työssäolon veroista aikaa. Työajan tasoittumisvapaista lasketaan yhden kalenterikuukauden sisällä vain neljä ylittävät vapaapäivät, paitsi jos vapaa on annettu yhtenä yli kuuden arkipäivän jaksona.

7 §:n 2 momentin keskeiset erät rajoineen:

Lisäksi työssäolon veroista aikaa on poissaolo viranomaisen tautien leviämisen estämiseksi antaman määräyksen vuoksi (ilman lain määrittämää enimmäisrajaa), reservin harjoitus, ylimääräinen palvelus ja täydennyspalvelus sekä julkinen luottamustehtävä ja todistajana esiintyminen silloin, kun kieltäytyminen ei ole lain mukaan sallittua.

Usein ohitettu: lisävapaapäivät. Jos täydeltä lomanmääräytymisvuodelta kertynyt loma jää sairaudesta, tapaturmasta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon vuoksi alle 24 päivään, työntekijällä on 7 a §:n mukaan oikeus lisävapaapäiviin 24 päivään asti — ei kuitenkaan enää sen jälkeen, kun poissaolo on yhdenjaksoisesti jatkunut yli 12 kuukautta. Lisävapaapäiviltä maksetaan “säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa vastaava korvaus”; kyse on teknisesti korvauksesta, ei lomapalkasta.

Miten lomapalkka lasketaan?

Lähtökohta on 9 §:n 1 momentissa: “Työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa siten kuin tässä laissa säädetään.” 9 §:n 2 momentti lisää, että luontoisedut on annettava loman aikana vähentämättöminä, ja ne edut, joita ei voi loman aikana käyttää, korvataan rahassa.

Sen jälkeen laki haarautuu kolmeen laskentatapaan.

Tapa 1 — viikko- ja kuukausipalkkaiset (10 §). “Työntekijällä, jonka palkka on sovittu viikolta tai sitä pidemmältä ajalta, on oikeus saada tämä palkkansa myös vuosiloman ajalta.” Muut kuin tilapäiset palkanosat, jotka on maksettu lomanmääräytymisvuoden aikana, lisätään mukaan 11 §:n 1 ja 2 momentin mukaan. Jos loma ei kata koko palkanmaksukautta, palkka jaetaan loma- ja työssäoloajan kesken (10 § 2 mom.).

Tapa 2 — keskipäiväpalkka × kerroin (11 §). Tämä koskee työntekijää, joka ei ole viikko- tai kuukausipalkalla ja joka sopimuksen mukaan työskentelee vähintään 14 päivänä kalenterikuukaudessa — käytännössä tunti- tai suorituspalkkaista 14 päivän säännön piirissä. Lomapalkka saadaan kertomalla keskipäiväpalkka lomapäivien määrän perusteella määräytyvällä lain kertoimella. Lain kerrointaulukon mukaan 2 lomapäivää → 1,8, 24 lomapäivää → 22,2 ja 30 lomapäivää → 27,8; yli 30 päivän osalta “kerrointa korotetaan luvulla 0,9 lomapäivää kohden.” Keskipäiväpalkka on lomanmääräytymisvuoden työssäoloajan palkka ilman hätätyön ja ylityön korotusosia jaettuna tehdyillä päivillä, ja siihen lisätään kahdeksasosa säännöllisen työajan ylittäneistä tunneista. Jos sopimuksen mukaisia työpäiviä viikossa on muu kuin viisi, keskipäiväpalkka kerrotaan viikon työpäivien määrällä ja jaetaan viidellä.

Tapa 3 — prosenttiperusteinen lomapalkka (12 §). Muun kuin viikko- tai kuukausipalkalla alle 14 päivänä kalenterikuukaudessa työtä tekevän lomapalkka on 9 prosenttia tai, kun työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut vähintään vuoden, 11,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden työssäoloajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta, lukuun ottamatta hätätyöstä ja ylityöstä maksettavaa korotusta.

Tärkeä yksityiskohta: 12 § ei koske vain alle 14 päivän tekijöitä. 10 §:n 3 momentti siirtää laskennan 12 §:ään, kun 35 tunnin säännön piirissä olevan työntekijän tunnit ovat niin vähäiset, että vain osa kalenterikuukausista on täysiä lomanmääräytymiskuukausia. Ja 10 §:n 4 momentti siirtää laskennan 12 §:ään aina, kun työaika ja palkka ovat muuttuneet lomanmääräytymisvuoden aikana — tämä osuu rutiininomaisesti kokoaikaisuuden ja osa-aikaisuuden välillä liikkuneisiin sekä perhevapaalta palanneisiin.

Kumpi tapa ratkaisee? 14 §: “Lomapalkan laskentatapa määräytyy 10–12 §:n mukaan sen perusteella, mitä palkkaustapaa työntekijään sovellettiin lomanmääräytymisvuoden päättyessä.” 14 §:n 2 momentin mukaan ennen loman alkamista kuukausipalkkaisen työntekijän kanssa saa sopia kirjallisesti, että lomapalkka lasketaan siitä kuukausipalkasta, joka muuten olisi maksettava lomajaksolta. 14 §:n 3 momentti lisää, että jos osa vuodesta on kertynyt 6 §:n mukaan ja osa 8 §:n 1 momentin vapaajärjestelmän piirissä, palkka ja lomakorvaus lasketaan kummallekin jaksolle erikseen. 13 §:n mukaan palvelurahat otetaan laskennassa huomioon.

Lomapalkan laskentatavat ja rajaluvut

Huomaa, että 9 ja 11,5 prosentin raja mitataan lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden päättyessä, ei sillä hetkellä, kun palkkalaskelmaa tehdään.

Milloin lomapalkka on maksettava?

15 § on lyhyt ja ehdoton: “Vuosilomapalkka on maksettava ennen loman alkamista. Enintään kuuden päivän pituiselta lomajaksolta lomapalkka saadaan maksaa työsuhteessa tavanmukaisesti noudatettavana palkanmaksupäivänä.”

Toisin sanoen normaalille palkkapäivälle saa jättää vain enintään kuuden päivän lomajakson palkan. Neljän viikon kesäloman lomapalkka on maksettava ennen loman alkua, ei loman aikana osuvana palkkapäivänä.

Onko lomaraha lakisääteinen?

Ei. Tämä on suomalaisen vuosilomasääntelyn sitkein väärinkäsitys, ja sen oikaiseminen on syytä tehdä täsmällisesti.

Vuosilomalaissa 162/2005 ei ole yhtäkään lomarahaa tai lomaltapaluurahaa koskevaa säännöstä. Sanat eivät esiinny lain ajantasaisessa tekstissä lainkaan. Lain rahamääräiset etuudet ovat vuosilomapalkka (9–15 §), lomakorvaus (16–19 §), 7 a §:n lisävapaapäivien korvaus ja 27 §:n säästövapaan palkka.

Työsuojeluviranomainen sanoo asian suoraan: “Lomaraha tai lomaltapaluuraha ei perustu vuosilomalakiin. Se on työehtosopimuksissa sovittu lisä (esim. 50 prosenttia lomapalkasta), joka maksetaan yleensä kesäloman yhteydessä.” (tyosuojelu.fi — Lomapalkka ja -korvaus)

Mitä tästä seuraa työnantajalle?

• 50 prosenttia on työehtosopimuksen esimerkkiluku, ei laista johdettu määrä. Se ei ole vähimmäistaso eikä oletusarvo. Tarkista oma työehtosopimuksesi määräys.
• Lomarahaan liittyy tyypillisesti alakohtaisia ehtoja, kuten velvollisuus palata loman jälkeen töihin tai oikeus vaihtaa lomaraha vapaaksi. Nämä ehdot tulevat työehtosopimuksesta, eivät laista.
• Jos mikään työehtosopimus ei sido yritystä eikä lomarahaa ole sovittu työsopimuksessa tai vakiintunut käytännöksi, lomarahaa ei ole.

Laki asettaa sen sijaan dokumentointivelvoitteen. 29 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on annettava työntekijälle laskelma lomapalkasta ja -korvauksesta sekä niiden määräytymisperusteista, ja 29 §:n 2 momentin mukaan pidettävä vuosilomakirjanpitoa lomista, lisävapaapäivistä, säästövapaista sekä palkkojen ja korvausten määristä ja perusteista. Kirjanpito on säilytettävä, kunnes 34 §:n kanneaika on kulunut.

Miten lomakorvaus lasketaan työsuhteen päättyessä?

Tähän liittyy kaksi virhettä, jotka maksavat rahaa lähtevästä työntekijästä.

17 §:n 1 momentti: “Työsuhteen päättyessä työntekijällä on oikeus saada vuosiloman sijasta lomakorvaus siltä ajalta, jolta hän siihen mennessä ei ole saanut lomaa tai lomakorvausta. Jos työntekijän työsuhde on päättyessään jatkunut vähintään vuoden, työntekijällä on kuluvan lomanmääräytymisvuoden alusta oikeus saada lomakorvausta 5 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan määräytyvää lomaa vastaavalta ajalta.”

Ensimmäinen virhe: korvausta maksetaan vain siihen asti kertyneestä lomasta, joka näkyy edellisen 31.3. saldossa. Väärin — vähintään vuoden jatkunut työsuhde tuottaa korvausta kuluvan lomanmääräytymisvuoden alusta 2,5 arkipäivän kuukausivauhdilla, vaikka 31.3. ei olisi vielä ehtinyt.

Toinen virhe: työsuhteen ensimmäinen ja viimeinen vajaa kalenterikuukausi jätetään huomiotta. 17 §:n 2 momentin mukaan jos ne yhdessä täyttävät 6 ja 7 §:n päivä- tai tuntirajan eikä niiltä ole saatu lomaa tai lomakorvausta, ne lasketaan yhdeksi täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi.

Laskenta itse tulee 17 §:n 4 momentista: “Lomakorvaus lasketaan noudattaen, mitä 9–12 §:ssä säädetään vuosilomapalkasta. Lomapäivän palkka lasketaan käyttämällä viikkopalkkaisilla jakajaa 6 ja kuukausipalkkaisilla jakajaa 25.” Jakaja on siis 25, ei 21,5 eikä muu palkanlaskentaohjelmassa oleva kuukausijakaja.

Kolme lisäsääntöä, jotka kannattaa tuntea:

• 18 §:n 1 momentti: työntekijä, jolla ei ole työsuhteen päättyessä lainkaan kertynyttä lomaoikeutta, saa silti lomakorvauksen 16 §:n mukaan laskettuna.
• 18 §:n 2 momentti: kun uudesta työsuhteesta sovitaan ennen vanhan päättymistä, työnantaja ja työntekijä saavat sopia kirjallisesti kertyneiden lomaetuuksien siirtämisestä seuraavaan työsuhteeseen.
• 19 §:n 2 momentti: kun työntekijä lähtee asevelvollisuutta, naisten vapaaehtoista asepalvelusta tai siviilipalvelusta suorittamaan, 17 §:n lomakorvaus maksetaan vaikka työsuhde ei päättyisi.

Milloin loma on annettava ja kuka päättää ajankohdan?

Ajankohta on työnantajan päätös lain rajoissa. 20 §:n 1 momentti: “Vuosiloma annetaan työntekijälle työnantajan määräämänä ajankohtana, jolleivät työnantaja ja työntekijä sovi loman pitämisestä 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla.”

Rajat tulevat 20 §:n 2 momentista: 24 arkipäivää lomasta on sijoitettava lomakauteen 2.5.–30.9. — tämä on kesäloma. Loppuosa eli talviloma “on annettava viimeistään seuraavan lomakauden alkuun mennessä”. Molemmat on annettava yhdenjaksoisina, ellei työn käynnissä pitäminen välttämättä vaadi 12 arkipäivää ylittävän kesäloman osan jakamista yhteen tai useampaan osaan.

Täsmennys termistöön: “talvilomakausi 1.10.–30.4.” ei ole vuosilomalain määritelmä. Laki määrittelee 4 §:ssä vain lomakauden. Aikaväli 1.10.–30.4. on tapa, jolla työsuojeluviranomainen kuvaa jäljelle jäävää jaksoa: “Talviloma on annettava lomakauden ulkopuolella 1.10.–30.4.” (tyosuojelu.fi — Loman ajankohta). Kohtele sitä viranomaisohjeena, ei lain sanamuotona.

Muut ajankohtaa koskevat säännöt:

• Kaudenluonteinen työ. Jos loman antaminen lomakaudella aiheuttaa työnantajan toiminnalle olennaisia vaikeuksia, kesäloma saadaan 20 §:n 3 momentin mukaan antaa lomakauden ulkopuolella saman kalenterivuoden aikana.
• Sopimalla joustoa. 21 § antaa sopia, että 12 arkipäivää ylittävä osa pidetään yhdessä tai useammassa osassa; että loma sijoitetaan lomakauden alkamisvuoden alusta seuraavan lomakauden alkuun ulottuvalle ajalle; ja että 12 arkipäivää ylittävä osa pidetään vuoden kuluessa lomakauden päättymisestä. Työntekijän aloitteesta voidaan sopia kirjallisesti, että 24 arkipäivää ylittävä osa pidetään lyhennettynä työaikana.
• Kuulemisvelvollisuus. 22 §:n mukaan työnantajan on selvitettävä työpaikan loman sijoittamisen yleiset periaatteet, varattava työntekijälle tilaisuus esittää mielipiteensä ennen ajankohdan määräämistä sekä otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon työntekijöiden esitykset ja noudatettava tasapuolisuutta.
• Ilmoitusaika. 23 §:n mukaan ajankohdasta on ilmoitettava vähintään kuukautta ennen loman alkamista; jos se ei ole mahdollista, vähintään kaksi viikkoa ennen.
• Sijoittamisrajoitukset. 24 §:n mukaan lomaa ei saa ilman työntekijän suostumusta aloittaa hänen vapaapäivänään, jos se vähentää lomapäiviä; kolme päivää tai lyhyempää lomanosaa ei saa sijoittaa niin, että lomapäivä osuu työvuoroluettelon vapaapäivälle; eikä lomaa saa ilman suostumusta sijoittaa raskausvapaaseen oikeutetun 105 ensimmäiselle raskaus- ja vanhempainvapaapäivälle (eikä toisen vanhemman vastaaville vanhempainvapaapäiville).
• Sairastuminen loman aikana. 25 §:n 2 momentin mukaan jos työkyvyttömyys alkaa loman aikana, työntekijällä on pyynnöstä oikeus siirtää kuusi lomapäivää ylittävät työkyvyttömyyspäivät. Nämä omavastuupäivät eivät saa vähentää oikeutta neljän viikon vuosilomaan.
• Siirretyn loman antaminen. 26 §:n mukaan siirretty kesäloma on annettava lomakaudella ja talviloma ennen seuraavan lomakauden alkua; jos se ei ole mahdollista, seuraavan kalenterivuoden lomakaudella ja viimeistään sen kalenterivuoden loppuun. Jos työkyvyttömyys jatkuu edelleen, loma korvataan 17 §:n lomakorvauksena. Siirretystä lomasta on ilmoitettava kaksi viikkoa, tai jos se ei ole mahdollista, vähintään viikko ennen.

Voiko lomaa säästää seuraaville vuosille?

Kyllä, mutta ei rajattomasti. 27 §:n 1 momentti: “Työnantaja ja työntekijä saavat sopia 18 päivää ylittävän osan lomasta pidettäväksi seuraavalla lomakaudella tai sen jälkeen säästövapaana. Työntekijällä on oikeus säästää 24 päivää ylittävä osa lomastaan, jos siitä ei aiheudu työpaikan tuotanto- ja palvelutoiminnalle vakavaa haittaa.”

Kaksi eri kynnystä siis: 18 päivää ylittävä osa sopimalla, 24 päivää ylittävä osa työntekijän yksipuolisella oikeudella, jos vakavaa haittaa ei aiheudu.

27 §:n 2 momentin mukaan säästämisestä ja säästettävien päivien määrästä on neuvoteltava viimeistään silloin, kun työnantaja kuulee työntekijöitä loman ajankohdasta 22 §:n mukaan. 27 §:n 3 momentin mukaan säästövapaa annetaan työntekijän määräämänä kalenterivuonna tai -vuosina, ja jos tarkasta ajankohdasta ei sovita, työntekijän on ilmoitettava siitä vähintään neljä kuukautta ennen sen alkamista.

Palkka määräytyy 27 §:n 4 momentin mukaan: 10 §:n piirissä oleva saa normaalin palkkansa, ja 11 tai 12 §:n piirissä olevan palkka määräytyy säästövapaan alkamista edeltävän lomanmääräytymisvuoden perusteella. Työsuhteen päättyessä, osa-aikaisuuteen siirryttäessä tai toistaiseksi lomautettaessa käyttämätön säästövapaa korvataan kuten 17 §:ssä.

Mitä työehtosopimus voi muuttaa?

Vuosilomalaki on puolipakottava. 3 §:n mukaan “Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia etuja, on mitätön, jollei tästä laista johdu muuta.” Valtakunnalliset työnantaja- ja työntekijäyhdistykset voivat poiketa laista työehtosopimuksella vain 30 §:n rajoissa.

31 § täsmentää lain ja työehtosopimuksen suhteen silloin, kun TES antaa lakia pidemmän loman: tällaiseen lomaan sovelletaan tämän lain lomapalkka- ja lomakorvaussäännöksiä, jollei työehtosopimuksessa toisin määrätä, ja lakisääteisen vähimmäismäärän ylittävä osa annetaan talvilomana 20 §:n 2 momentin mukaan, jollei toisin sovita.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että työehtosopimuksen tarkistaminen on vuosilomasääntelyssä pakollinen työvaihe eikä valinnainen lisä — erityisesti lomarahan, mahdollisen lakia pidemmän loman ja poikkeamismääräysten osalta.

Mitkä ovat yleisimmät työnantajan virheet vuosilomassa?

1. “Kaikille kertyy 2,5 päivää kuukaudessa.” Ei kerry. Kertymä on 2 arkipäivää siihen asti, kun työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti vuoden 31.3. mennessä (5 § 1 mom.). Vaihtuminen tapahtuu lomanmääräytymisvuoden rajalla, ei työntekijän omana vuosipäivänä.

2. Loman seuranta kalenterivuosittain. Lomanmääräytymisvuosi on 1.4.–31.3. (4 § kohta 1). Kalenterivuosipohjainen seuranta sijoittaa väärin sekä 2/2,5 päivän rajan että 9/11,5 prosentin rajan.

3. 14 päivän säännön soveltaminen kaikkiin osa-aikaisiin. 14 päivän sääntö koskee osa-aikaista vain, jos sopimus tuottaa vähintään 14 työpäivän kuukausia. Harvat sopimuksen mukaiset työpäivät → 35 tunnin sääntö (6 § 2 mom.); alle 14 päivää ja alle 35 tuntia kaikissa kuukausissa → ei vuosilomaa lainkaan, vain 8 § 1 mom. vapaa ja 16 §:n lomakorvaus.

4. “Kuukausipalkkainen lasketaan aina 10 §:n mukaan.” 10 §:n 3 ja 4 momentti siirtävät laskennan 12 §:n prosenttitapaan, kun tunnit ovat hyvin vähäiset tai kun työaika ja palkka ovat muuttuneet lomanmääräytymisvuoden aikana. Osa-aikaisuuden ja kokoaikaisuuden välillä liikkuneet sekä perhevapaalta palanneet osuvat tähän rutiininomaisesti.

5. 9 ja 11,5 prosentin rajan mittaaminen väärästä hetkestä. Testi on työsuhteen kesto lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden päättyessä (12 § 1 mom., 16 § 1 mom.), ei se, kuinka kauan työntekijä on ollut talossa juuri nyt.

6. Lomarahan esittäminen lakisääteisenä. Vuosilomalaissa ei ole lomarahaa koskevaa säännöstä; kyse on työehtosopimuksen (tai työsopimuksen tai vakiintuneen käytännön) edusta (tyosuojelu.fi).

7. “Lauantaita ei lasketa.” Lauantai on arkipäivä ja kuluttaa lomapäivän. Vain sunnuntai, kirkolliset juhlapäivät, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, juhannusaatto, pääsiäislauantai ja vapunpäivä eivät (4 § kohta 3).

8. Talviloman siirtäminen rajattomasti. Talviloma on annettava viimeistään seuraavan lomakauden alkuun mennessä (20 § 2 mom.). Pidempi siirto vaatii 21 §:n sopimuksen tai 27 §:n säästövapaan.

9. “Loman aikana sairastetut päivät menetetään.” 25 §:n 2 momentin mukaan työntekijä voi pyytää kuusi lomapäivää ylittävien työkyvyttömyyspäivien siirtoa, eivätkä omavastuupäivät saa leikata neljän viikon vähimmäislomaa.

10. Lomapalkka normaalina palkkapäivänä. Vain enintään kuuden päivän lomajakson osalta — muutoin lomapalkka on maksettava ennen loman alkamista (15 §).

11. “Pitkä sairausloma kerryttää lomaa rajattomasti.” Sairaus on työssäolon veroista aikaa enintään 75 työpäivää lomanmääräytymisvuodessa tai sairautta kohden (7 § 2 mom. 2 kohta), ja 7 a §:n lisävapaapäivien täydennys 24 päivään päättyy, kun poissaolo on jatkunut yhdenjaksoisesti yli 12 kuukautta.

12. “Päättyessä maksetaan vain viimeiseen 31.3. asti kertynyt.” Vähintään vuoden jatkunut työsuhde tuottaa lomakorvausta kuluvan lomanmääräytymisvuoden alusta 2,5 päivän vauhdilla, ja ensimmäinen sekä viimeinen vajaa kuukausi voivat yhdistyä yhdeksi täydeksi kuukaudeksi (17 § 1–2 mom.).

13. Väärä jakaja. Lomakorvauksessa lomapäivän palkan jakaja on kuukausipalkkaisilla 25 ja viikkopalkkaisilla 6 (17 § 4 mom.) — ei 21,5.

Miten Taito.ai auttaa vuosilomien hallinnassa?

Edellä olevat virheet syntyvät harvoin siitä, ettei lakia tunneta. Ne syntyvät siitä, että lomasaldot, kertymäsäännöt ja lomakausirajat elävät taulukossa, jossa jokainen työntekijä on käsityönä ylläpidetty rivi — ja jossa 1.4.–31.3. -rajaa, 14 päivän ja 35 tunnin säännön eroa tai 24 arkipäivän kesälomavelvoitetta ei ole mallinnettu mihinkään.

Taito.ai on people operations -järjestelmä, joka pitää nämä asiat yhdessä paikassa: lomapolitiikat on määritelty järjestelmässä sääntöinä, lomasaldot päivittyvät niiden mukaan, ja jokaisen työntekijän kertymä, käytetty loma ja jäljellä oleva saldo ovat nähtävissä ilman erillistä taulukkoa. Kun kesälomasuunnittelu alkaa, tiedät kunkin työntekijän todellisen saldon ja sen, kuinka paljon siitä on sijoitettava lomakaudelle.

Taito.ai ei ole oikeudellista neuvontaa, eikä se seuraa lainsäädännön muutoksia puolestasi — vuosilomalain ja työehtosopimuksesi tarkistaminen on edelleen työnantajan tehtävä. Se hoitaa sen osan, jonka Excel hoitaa huonoiten: politiikkojen johdonmukaisen soveltamisen jokaiseen työntekijään joka kuukausi.

Vuosilomalain kertymäsäännöt voi kokeilla omaan tapaukseen vuosilomalaskurilla, ja lain koko teksti on luettavissa Finlexissä.

Aloita ilmainen kokeilu tai katso miten Taito.ai toimii