Skip to content

Blogi/Oppaat

Työaika ja ylityö: työnantajan opas

Kahdeksan tuntia päivässä, 40 viikossa, enintään 48 tuntia ylitöineen neljän kuukauden keskiarvona — ja suostumus ylityöhön joka kerta erikseen. Säännöt, kirjanpito ja mihin vanha ylityökatto katosi.

Mikko Kivelä··
Työaika ja ylityö: työnantajan opas

Kahdeksan tuntia päivässä, 40 viikossa — ja jokainen tunti sen päälle vaatii suostumuksen, joka pyydetään joka kerta erikseen. Työaika koskee jokaista palkkaamaasi ensimmäisestä päivästä, ja se on alue jolla rikkomus on suoraan rangaistava.

Säännöt tulevat työaikalaista 872/2019, joka on ollut voimassa 1.1.2020 alkaen. Kyse ei ollut siistimisestä: se poisti erillisen ylityökaton, kirjasi joustotyöajan ja työaikapankin lakiin ja täsmensi liukuvan työajan saldorajat.

  • Säännöllinen työaika on kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa, ja rajat ovat itsenäisiä (5 § 1 mom.).
  • Ylityöhön tarvitaan työntekijän suostumus joka kerta erikseen; yleinen sopimusehto ei riitä (17 § 1 mom.).
  • Kokonaistyöaika — säännöllinen työaika, lisätyö ja ylityö yhteenlaskettuna — saa olla keskimäärin enintään 48 tuntia viikossa neljän kuukauden aikana (18 § 1 mom.).
  • Vuorokautisen ylityön kaksi ensimmäistä tuntia maksetaan +50 %:lla, seuraavat tunnit +100 %:lla, ja sunnuntaityöstä maksetaan lisäksi oma +100 %:n korotus ylityökorvauksen päälle (20 §).
  • Työntekijälle kuuluu vähintään 11 tunnin lepo vuorojen välissä ja 35 tunnin lepo kerran viikossa, eikä kummastakaan voi sopia työntekijän vahingoksi.
  • Säilytä työaikakirjanpito vähintään kaksi vuotta kuluvan kalenterivuoden päättymisen jälkeen (40 §).

Mikä on säännöllistä työaikaa?

Kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa (5 § 1 mom.). Rajat ovat itsenäisiä, joten yhdeksän tunnin päivä ei ole säännöllistä työaikaa edes 38 tunnin viikolla.

Kolme reittiä sallii keskimääräistämisen, ja niissä on eri vuorokautiset katot:

Reitti Vuorokautinen katto Viikkokeskiarvo Jakso Vaatii
Lain oma keskimääräistäminen (5 § 2 mom.) 8 h 40 h enintään 52 viikkoa ei mitään
Sopimus työntekijän kanssa (11 §) 10 h 40 h, enintään 48 h/viikko enintään 4 kuukautta kirjallinen, jos toistaiseksi tai ≥ 2 viikkoa
Valtakunnallinen työehtosopimus (34 §) sovitun mukaan 40 h enintään 52 viikkoa sitova sopimus

Ensimmäinen yllättää: vuosi joustaa, päivä ei. Vain 11 §:n sopimus tuo 10 tunnin päivän, ja hintana on lyhyempi tasoittumisjakso.

Jos keskimääräistät etkä käytä liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa, sinun on lisäksi laadittava etukäteen työajan tasoittumissuunnitelma, josta ilmenee säännöllinen työaika viikoittain (29 §). Se on työvuoroluettelosta erillinen asiakirja, ja pienemmissä yrityksissä juuri se jää tekemättä.

Jaksotyössä on omat kattonsa (7 §):

Jakso Säännöllinen työaika Katto yhdessä jaksossa Peräkkäisissä jaksoissa
Kolme viikkoa 120 h 128 h 240 h kahdessa
Kaksi viikkoa 80 h 88 h 240 h kolmessa

Seuraavaksi: tarkista, mitä keskimääräistämisreittiä sopimuksesi tosiasiassa käyttävät, ja varmista että tasoittumissuunnitelma on kirjallinen eikä vain oletettu.

Lisätyö vai ylityö?

Ylityö on työtä lakisääteisten 8/40-rajojen yli; lisätyö on työtä sovittua lyhyempää viikkoa pidemmältä mutta rajojen sisällä. Ero on rahaa — ylityöstä maksetaan lakisääteinen korotus, lisätyöstä ei — ja se menee jatkuvasti sekaisin.

Molemmat edellyttävät työnantajan aloitetta (16 §). Jos liukuvaa työaikaa tekevä päättää itse venyttää päivää, se ei ole ylityötä eikä korotusta tarvitse maksaa.

Yleistyöajassa (16 § 2 mom.):

  • Vuorokautinen ylityö on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa
  • Viikoittainen ylityö on työ, joka ylittää 40 tuntia viikossa olematta vuorokautista ylityötä
  • Lisätyö on, kun on sovittu alle 40 tunnin viikosta, työvuoroluetteloon merkityn säännöllisen työajan lisäksi tehty työ joka ei ole ylityötä

Suostumus on se kohta, jossa työnantajat jäävät kiinni. Ylityösuostumus on pyydettävä erikseen joka kerta (17 § 1 mom.). Yleinen ehto työsopimuksessa ei riitä. Lyhyehköä määräaikaa koskeva suostumus on mahdollinen vain, jos työtä ei aidosti voi järjestää toisin.

Lisätyö on väljempi mutta ei ilmainen: siitä voi sopia kerran sopimuksessa, mutta työntekijä voi silti kieltäytyä perustellusta henkilökohtaisesta syystä työvuoroluetteloon merkittynä vapaapäivänä (17 § 2 mom.). Vaihtelevan työajan sopimuksessa suostumus tarvitaan joka kerta (17 § 3 mom.). Aloitus- ja lopetustyö on pysyvä poikkeus, katto viisi tuntia viikossa (17 § 5 mom.).

Seuraavaksi: tarkista, miten ylityösuostumus tosiasiassa kerätään yrityksessäsi. Jos vastaus on “se on sopimuksessa”, se ei ole suostumus.

Mitä on maksettava?

Alla oleva taulukko kertoo, mitä maksat lisätyöstä, ylityöstä ja sunnuntaityöstä (20 §).

Työn laji Lakisääteinen korvaus
Lisätyö Sovitulta työajalta maksettava palkka, ei korotusta
Vuorokautinen ylityö, 2 ensimmäistä tuntia +50 %
Vuorokautinen ylityö, siitä eteenpäin +100 %
Viikoittainen ylityö +50 %
Jaksotyö, 12 ensimmäistä tuntia (2 vko) tai 18 (3 vko) +50 %
Jaksotyö, sen jälkeiset tunnit +100 %
Sunnuntaityö +100 %, ja lisäksi ylityökorvaus jos kyse on myös ylityöstä

Sunnuntaina tehty ylityö on klassinen palkkavirhe. Nämä eivät ole vaihtoehtoja — molemmat maksetaan.

Rahan voi myös vaihtaa vapaaksi sopimalla, samoilla prosenteilla (21 §):

Tehty ylityö Vapaana Annettava
2 h, +50 % 3 h kuuden kuukauden kuluessa, ellei toisin sovita

Tuntipalkka on sopimuspalkka jaettuna säännöllisen työajan tunneilla (23 §). Ylityön voi sisällyttää kiinteään kuukausikorvaukseen vain kahdessa tilanteessa (38 §): henkilön päätehtävä on johtaa ja valvoa muiden työtä, tai hänellä on 13 §:n joustotyösopimus. Sovi kirjallisesti ja merkitse arvioitu kuukausimäärä kirjanpitoon.

Seuraavaksi: tarkista, onko kiinteällä kuukausikorvauksella olevista sovittu kirjallisesti ja onko arvioitu kuukausimäärä kirjattu.

Mihin ylityökatto katosi?

Keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden aikana, kaikki mukaan luettuna (18 § 1 mom.). Jos seuraat yhä erillistä vuosittaista ylityökiintiötä, käytät kumottua lakia.

Vanhassa laissa 605/1996 ylityölle oli erillinen katto, mutta katto poistui vuoden 2019 uudistuksessa (laki 872/2019); siirtymäsäännös salli sen vain 31.12.2020 asti. Kolme seurausta:

  1. Se laskee kokonaistunnit, ei ylityötunteja. Säännöllinen työaika, lisätyö ja ylityö lasketaan yhteen (tyosuojelu.fi).
  2. Siitä ei voi sopia toisin. Säännös on pakottava.
  3. Vain tasoittumisjakso liikkuu. Valtakunnallinen sopimus voi venyttää neljä kuukautta kuuteen tai kahteentoista (34 § 1 mom. 9 kohta). 48 tunnin keskiarvo ei liiku koskaan.

Kuljettajilla on lisäksi ehdoton 60 tunnin raja kalenteriviikossa. Hätätyö on ainoa kapea poikkeus (19 §): ennalta arvaamaton keskeytys, vain välttämättömässä laajuudessa, enintään kaksi viikkoa — minkä jälkeen työaika tasataan takaisin 18 §:n rajoihin, annetaan korvaava lepoaika ja tehdään kirjallinen ilmoitus viranomaiselle.

Seuraavaksi: etsi päivä, jolloin nykyinen neljän kuukauden tasoittumisjaksosi päättyy, ja merkitse se kalenteriin. Silloin 48 tunnin keskiarvo testataan.

Mitä ovat liukuva työaika, joustotyöaika ja työaikapankki?

Liukuva työaika vaatii sopimukseen neljä asiaa: kiinteän työajan, vuorokautisen liukuman ja liukuma-ajan sijoittumisen, lepoaikojen sijoittamisen sekä säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymän. Saldot rajoittuvat +60 / −20 tuntiin kunkin neljän kuukauden seurantajakson lopussa, ja liukuma-aika saa olla enintään neljä tuntia (12 §). Näistä rajoista ei voi sopia työntekijän kanssa — vain valtakunnallinen työehtosopimus voi muuttaa niitä.

Joustotyöaika ei ole sama asia. Se edellyttää, että vähintään puolet työajasta on aikaa jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä päättää itsenäisesti (13 §). Kirjallisen sopimuksen on katettava päivät joille työaika voi sijoittua, viikkolevon sijoittuminen, mahdollinen kiinteä työaika — jota ei saa sijoittaa klo 23–06 väliin — ja sopimuksen päättymisen jälkeen sovellettava työaika.

Työaikapankki varastoi ylityötä, liukumasaldoa ja ajaksi muutettuja rahaetuja, kattona 180 tuntia vuodessa ja yhteensä kuuden kuukauden työaika (14 §). Käyttöönotosta sovitaan kirjallisesti luottamusmiehen, luottamusvaltuutetun tai henkilöstöryhmän kanssa — ei yksittäisen työntekijän kanssa. Säännöllisen työajan palkkaa, kustannusten korvauksia eikä jo erääntyneitä rahaetuja saa siirtää. Vapaata on pidettävä vähintään kaksi viikkoa kalenterivuodessa, tai viidesosa kertymästä jos säästössä on yli kymmenen viikkoa.

Seuraavaksi: tarkista, että liukuva- ja työaikapankkisopimuksesi sisältävät kaikki vaaditut kohdat, ja että nykyiset saldot pysyvät katon sisällä.

Mitä kirjanpitoon ja työvuoroluetteloon kuuluu?

Sinun on kirjattava tehdyt työtunnit ja niistä maksetut korvaukset työntekijäkohtaisesti (32 § 1 mom.). Kokonaislukumäärää ei voi käyttää eikä palkkatasopoikkeusta ole. Kirjanpidosta on käytävä ilmi joko:

  • säännöllisen työajan tunnit sekä lisä-, yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit korvauksineen, tai
  • kaikki tehdyt työtunnit sekä erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit korotusosineen

Työvuoroluettelo on erillinen. Jokaiselle työpaikalle on laadittava luettelo, josta ilmenevät säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajat sekä tauot, vähintään viikon ajalle, ja annettava kirjallisesti viikkoa ennen jakson alkua (30 §). Sen jälkeen muutos vaatii suostumuksen tai painavan työn järjestelyyn liittyvän syyn.

Säilytä kirjanpito kanneajan päättymiseen asti (40 §) — käytännössä vähintään kaksi vuotta kuluvan kalenterivuoden päättymisen jälkeen. Työntekijä voi pyytää kirjallisen selvityksen omista merkinnöistään; viranomainen ja luottamusmies voivat pyytää jäljennökset kirjanpidosta, tasoittumissuunnitelmasta ja työvuoroluettelosta.

Yksi aito helpotus: joustotyöajassa työntekijä toimittaa itse tuntinsa kultakin palkanmaksukaudelta, ja sinä kirjaat vain sen (32 § 2 mom.).

Seuraavaksi: tarkista, että kirjanpitosi kattaa tunnit ja korvaukset jokaiselta työntekijältä, työvuoroluettelo mukaan lukien — ei vain joustotyöajassa olevilta.

Mitkä lepoajat on annettava?

Lepoaikoja on viisi lajia, eikä yhdestäkään voi sopia työntekijän vahingoksi — mikä tekee niistä luotettavan havaintojen lähteen tarkastuksessa. Alla oleva taulukko kertoo kunkin vähimmäismäärän ja sen ehdot.

Lepoaika Vähimmäismäärä Ehdot
Ruokatauko 1 tunti (½ tuntia, jos sovitaan) Yli kuuden tunnin yhdenjaksoisen työajan jälkeen, kun työpaikalla olo ei ole välttämätöntä; oikeus poistua; ei päivän alkuun tai loppuun. Yli 10 tunnin työajalla lisäksi enintään ½ tunnin tauko kahdeksan tunnin jälkeen.
Vuorokausilepo 11 tuntia Kunkin vuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana. Lyhennettävissä yhdeksään jaksotyössä tai seitsemään liukuvassa tai joustotyöajassa työntekijän omasta aloitteesta.
Korvaava lepoaika Annetaan takaisin kokonaan Seuraavan vuorokausilevon yhteydessä, viimeistään 14 vuorokauden kuluessa, yhdenjaksoisena — ei koskaan varallaoloaikana.
Viikkolepo 35 tuntia Kerran seitsemässä päivässä, mahdollisuuksien mukaan sunnuntain yhteydessä. Voidaan järjestää keskimäärin 14 vuorokaudessa, kunhan kunakin seitsemän päivän jaksona annetaan vähintään 24 tuntia.
Viikkolepoaikana tehty työ Korvataan kolmen kuukauden kuluessa Lyhentämällä säännöllistä työaikaa; rahakorvaus vain suostumuksella.

Matkaan käytetty aika ei ole työaikaa, ellei sitä ole samalla pidettävä työsuorituksena (3 § 2 mom.) — joskin työturvallisuuslaki koskee silti liiallisen kuormituksen ehkäisyä.

Seuraavaksi: tarkista työvuoroluettelosta, jääkö kenenkään vuorokausi- tai viikkolepo alle näiden vähimmäismäärien, ennen kuin siitä tulee palkkasaatava.

Mitä virheestä seuraa?

Sakko, ja kirjanpidon osalta rikos. Enimmäistyöajan, hätätyön, vähimmäislepoaikojen tai työvuoroluettelovelvoitteen rikkominen tahallaan tai huolimattomuudesta johtaa sakkoon työaikarikkomuksesta (44 §).

Kirjanpitoa kohdellaan ankarammin: sen väärentäminen tai pitämättä jättäminen rangaistaan työaikasuojelurikoksena rikoslain 47 luvun 2 §:n nojalla. Sama koskee rikkomusta, joka tehdään viranomaisen kehotuksen tai määräyksen jälkeen.

Näistä eduista ei voi sopia toisin: sopimus, joka heikentää työntekijän asemaa, on mitätön ellei laki itse salli poikkeusta — säännökset ovat pakottavia työntekijän eduksi (33 §).

Seuraavaksi: tarkista, miten yrityksesi käsittelee havaitun työaikarikkomuksen palkanlaskennassa ja kuka hyväksyy korjauksen.

Missä pienemmät työnantajat erehtyvät?

  1. Oletus, että ylityöhön voi määrätä yksipuolisesti. Suostumus tarvitaan joka kerta; sopimusehto ei riitä.
  2. Lisätyön ja ylityön sekoittaminen. 37,5 tunnin viikolla tunnit 37,5–40 ovat lisätyötä, normaalilla palkalla.
  3. Vanhan 138 h / 250 h ylityökaton käyttö. Poistui 2020.
  4. Kirjanpidon puuttuminen kuukausipalkkaisilta. 32 § ei tunne palkkaustapaan perustuvaa poikkeusta.
  5. Liukumarajoista sopiminen kahden kesken. Vain valtakunnallinen työehtosopimus voi muuttaa niitä.
  6. Esihenkilön rajaaminen ulos nimikkeen perusteella. 2 § vaatii kaikki kolme ehtoa ja luetellun tehtävätyypin. Työvuorolistaa noudattava tiiminvetäjä on täysin lain piirissä.
  7. Oletus, että sunnuntaikorotus korvaa ylityökorvauksen. Molemmat maksetaan.
  8. Tasoittumissuunnitelma jää tekemättä.

Seuraavaksi: käy oma työaikakansiosi läpi tätä listaa vasten — tasoittumissuunnitelma ja ylityösuostumuksen dokumentointi ovat kaksi useimmin puuttuvaa asiaa.

Miten Taito.ai auttaa tässä?

Taito.ai on people operations -järjestelmä, joka kirjaa työajan ja läsnäolon työntekijäkohtaisesti ja pitää tasoittumissuunnitelman ajan tasalla. Kirjaukset ovat olemassa valmiiksi, ennen kuin niitä kysytään.

Lähteet

Vastuuvapauslauseke

Taito.ai ei anna oikeudellista, vero- tai kirjanpitoneuvontaa. Tämä artikkeli on yleistä tietoa laista sellaisena kuin se oli edellä mainittuna päivänä, ei neuvo omaan tilanteeseesi eikä korvaa sellaista. Määrät ja rajat muuttuvat. Tarkista asia pätevältä neuvonantajalta ennen kuin toimit tämän tiedon perusteella.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on työaikalain mukainen enimmäistyöaika?
Keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjaksolla, kaikki mukaan luettuna. Vanhassa työaikalaissa oli erillinen vuosittainen ylityön enimmäismäärä, mutta se poistui työaikalain 872/2019 myötä 1.1.2020, ja siirtymäsäännös salli vanhan katon vain 31.12.2020 asti. Nykyinen rajoitus on 18 §:ssä, ja siitä seuraa kolme asiaa. Se kohdistuu kokonaistyöaikaan eikä pelkkään ylityöosuuteen, joten säännöllinen työaika, lisätyö ja ylityö lasketaan yhteen. Se on pakottava, joten mikään sopimus ei nosta kattoa. Ja vain tasoittumisjakso liikkuu: valtakunnallisella työehtosopimuksella neljä kuukautta voidaan pidentää kuuteen, tai teknisistä tai työn järjestelyyn liittyvistä syistä kahteentoista, mutta 48 tunnin keskiarvo ei muutu. Moottoriajoneuvon kuljettajalla on lisäksi ehdoton 60 tunnin raja kalenteriviikossa. Rajoitus on pakottava, joten siitä ei voi sopia toisin edes työntekijän suostumuksella. Hätätyö on ainoa kapea poikkeus: se edellyttää ennalta arvaamatonta keskeytystä, kestää enintään kaksi viikkoa ja vaatii kirjallisen ilmoituksen työsuojeluviranomaiselle. Säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa, ja molemmat rajat ovat itsenäisiä. Enimmäistyöaika lasketaan näiden päälle kokonaisuutena.
Voiko työnantaja määrätä ylityöhön?
Ei yksipuolisesti eikä kertaluontoisesti kaikkien tulevien kertojen osalta. Työaikalain 17 §:n 1 momentti edellyttää työntekijän suostumusta ylityöhön kutakin kertaa varten erikseen. Suostumus lyhyehköksi määräajaksi kerrallaan on mahdollinen, mutta vain jos se on tarpeen työn järjestelyjen kannalta — pysyvää, avointa ylityösuostumusta ei voi sopia työsopimuksessa. Lisätyötä kohdellaan eri tavalla: siitä voidaan sopia kerran työsopimuksessa, ja silloinkin työntekijällä on oikeus perustellusta henkilökohtaisesta syystä kieltäytyä työvuoroluetteloon merkittyinä vapaapäivinä. Vaihtelevaa työaikaa koskevassa sopimuksessa lisätyöhön tarvitaan suostumus jokaisella kerralla. Ylityö edellyttää lisäksi aina työnantajan aloitetta, joten työntekijän oma päätös jatkaa työntekoa ei synnytä ylityötä. Aloitus- ja lopetustyöstä voidaan sopia ilman erikseen annettavaa suostumusta enintään viisi tuntia viikossa. Ylityökorvaus on kaksi ensimmäistä tuntia +50 % ja sen jälkeen +100 %, ja sunnuntaityöstä maksetaan lisäksi oma korotuksensa. Suostumus on syytä dokumentoida tapauskohtaisesti, koska riitatilanteessa näyttö sen antamisesta on työnantajalla. Työsopimuksen yleinen ehto ei täytä vaatimusta.
Mitä työaikakirjanpitoon on merkittävä?
Tehdyt työtunnit ja niistä maksetut korvaukset työntekijäkohtaisesti, eikä poikkeusta ole palkkatason tai toimihenkilöaseman perusteella. Työaikalain 32 §:n 1 momentti sallii kaksi vaihtoehtoista muotoa: joko säännöllisen työajan tunnit sekä lisä-, yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit korvauksineen, tai kaikki tehdyt työtunnit ja erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit korotusosineen. Jos kuukausikorvauksesta on sovittu, kirjanpidosta on käytävä ilmi myös arvioitu kuukausittainen määrä. Työvuoroluettelo on erillinen velvoite, joka kattaa alkamis- ja päättymisajat sekä tauot ja annetaan kirjallisesti viimeistään viikkoa ennen jakson alkua. Säilytä kirjanpito kanneajan päättymiseen asti, käytännössä vähintään kaksi vuotta kuluvan kalenterivuoden päättymisen jälkeen. Laiminlyönti on rangaistava työaikasuojelurikoksena. Työvuoroluetteloa saa muuttaa sen antamisen jälkeen vain työntekijän suostumuksella tai painavasta työn järjestelyyn liittyvästä syystä. Joustotyöajassa työntekijä toimittaa itse tuntinsa, mikä on ainoa aito helpotus kirjaamisvelvollisuudesta. Työntekijällä on pyynnöstä oikeus kirjalliseen selvitykseen omista merkinnöistään, ja työsuojeluviranomainen sekä luottamusmies voivat pyytää jäljennökset kirjanpidosta ja työvuoroluettelosta.
Mitkä lepoajat työnantajan on annettava?
Kolme, eikä yhdestäkään voi sopia työntekijän vahingoksi. Ruokatauko vähintään tunnin, jos yhdenjaksoinen vuorokautinen työaika on yli kuusi tuntia eikä työpaikalla olo ole välttämätöntä; sen aikana työntekijä saa poistua työpaikalta, eikä taukoa saa sijoittaa työpäivän alkuun tai loppuun. Osapuolet voivat sopia vähintään puolen tunnin tauosta. Vuorokausilepo vähintään 11 keskeytymätöntä tuntia kunkin työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana, jaksotyössä lyhennettävissä yhdeksään ja liukuvassa työajassa tai joustotyöajassa seitsemään työntekijän omasta aloitteesta. Ja viikkolepo vähintään 35 keskeytymätöntä tuntia kerran seitsemässä päivässä, mahdollisuuksien mukaan sunnuntain yhteydessä; se voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden aikana, kunhan kunakin seitsemän päivän jaksona annetaan vähintään 24 keskeytymätöntä tuntia. Lyhennetystä vuorokausilevosta on annettava korvaava lepoaika viimeistään 14 vuorokauden kuluessa yhdenjaksoisena. Viikkolepoaikana tehty työ korvataan lyhentämällä säännöllistä työaikaa kolmen kuukauden kuluessa; rahakorvaus vain suostumuksella. Lepoajoista ei voi sopia työntekijän vahingoksi, koska työaikalaki on pakottava työntekijän eduksi. Tämä tekee niistä luotettavan havaintojen lähteen tarkastuksessa.